mökkikuva

mökkikuva

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vihanneksia ja tontteja

Kurpitsaa!
Vene täynnä syötävää! Marttojen, Maaseudun Sivistysliiton ja Puhdas Tohmajärvi ry:n yhteinen projekti alkoi olla päätöksessään viime maanantaina (28.8.). Olin mukana tilaisuudessa sen  alkupuolella ja sen jälkeen karkasin tarkastamaan Kirkkoniemen lohkottuja tontteja. Vanha pappila ja kolme huvilatonttia on nyt erotettu omiksi palstoikseen. Kiinteistöarvion jälkeen seurakunta voi alkaa myydä tontteja. Kesäkodin ja vanhan pappilan myytävillä tonteilla on seurakunnan omistamia rakennuksia, jotka kuuluvat kauppaan. Vanhan pappilan osalta tietysti voisi kyllä sanoa myytävänä olevan historiallisen arvorakennuksen (rakennettu v 1841) maineen. Rantaviivaakin on luvassa -- näin kun järven rannassa ollaan.
Vene täynnä syötävää. Takana näkyy siistitty ja niitetty rantaviiva.
Alemmassa kuvassa toukkia napostelemassa tammenlehtiä (kuva Ritva Salopuro)



lauantai 12. elokuuta 2017

Uimaan, uimaan!

Tie pitäjäntuvalle
Kirkkoniemen uimaranta-hanke etenee. Olli Riikosen kokoama talkooporukka kaatoi metsää ja pusikkoa kirkonrannasta ja aukeata syntyi. Ja kuinkas ollakaan --- paikalle ilmaantui myös hiekkapenger. Ollin mukaan talkootyötä on vielä tarkoitus jatkaa tänä syksynä. On hienoa, että hyvä asia edistyy! Eikun hihat heilumaan!
Uusi penger



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty

Sähköpostiini tupsahti kuvassa näkyvä selvitys. Keskiviikkona 7.6. selvitystyön ohjausryhmä saa tämän paperinipun tutkittavakseen. Päämäärä on ainakin selkeä: haluamme turvata luterilaisten seurakuntien toiminnan  Pohjois-Karjalassa tulevaisuudessakin. Mutta miten ja millaisin rakentein? Siinäpä fundeeraamista (presidentti Mauno Koiviston termiä lainatakseni). Piristykseksi kuitenkin tässä myös toinen kuva!
Tohmajärven srk:n lähetystyön iskuryhmä valmiina kesäkahvilan hommiin!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Luther, Luther, Luther

kuva näyttelystä
Jälleen tapahtuu! Ensi viikolla Tohmajärven kirjastossa on näytteillä reformaation (uskonpuhdistus) kirjoja ja kirjoja reformaatiosta. Seinätauluissa esitellään Martin Lutherin elämäntyötä; samalla voi tutustua esillä oleviin kirjoihin. Vitriineissä on näytteillä kaksi arvokasta kirjaa: vuoden 1642 Koko Pyhä Raamattu ja Missale Aboense vuodelta 1648. Kumpikaan kirja ei ole alkuperäinen, vaan ne ovat näköispainoksia.
Lucas Cranach vanh: Martin Luther 1523 (kirjasta Martin Luther 500, 1983)
Uskonpuhdistajamme Martti Luther (1483-1546) oli varsinainen kynäniekka: hänen kootut teoksensa (D. Martin Luthers Werke) käsittävät 127 osaa, yhteensä 80 000 sivua. Osittain tämä julkaisusarja on myös netissä, suuren yleisön käytettävissä. Kuka nyt sitten ymmärtää varhaisuusyläsaksaa ja osaa lukea fraktuuraa...
Voimme kuitenkin sanoa hänen olleen varsin tuottelias. Lutherin kirjoitukset ja ajatukset levisivät laajalle Gutenbergin keksimän irtokirjakkeita käyttävän kirjapainotekniikan avulla. Kirjantekijät ja -myyjät rikastuivat, Luther ei niinkään. Yhtä kaikki, uskonpuhdistuksen perusajatukset levisivät Euroopassa kulovalkean tavoin.
Irtokirjakkeita (kuva: Wikipedia)
Näyttely on auki kirjaston aukioloaikoina 3.-13.4.2017. Näyttelyyn liittyvä esitelmä "Gutenberg ja Luther" on samassa paikassa keskiviikkona 12.4. klo 18 kirjastossa. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Musta tarina



Svetlana Aleksijevits

Saín ystävältäni kirjan. Hän sanoi, että voin vaikka pitää koko kirjan. Tuo teos oli Svetlana Aleksijevitsin ”Tsernobylista nousee rukous – Tulevaisuuden kronikka” (Tammi 2015). Kirja on kauhistuttavaa luettavaa. Toisaalta sivuilla kukkii myös musta huumori, rakkaus ja valkovenäläisen maaseudun värikylläisyys ja hedelmällisyys. Valkovenäläinen toimittaja-kirjailija Svetlana Aleksijevits kokosi kirjaa Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta (26.4.1986) kärsimään joutuneista ihmisistä Valko-Venäjällä lähes kaksikymmentä vuotta. Kirjaa voi pitää eräänlaisena dokumenttiromaanina, jossa tavalliset ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Palomiehistä professoreihin, lapsista vanhoihin ”tsernobyl-mummoihin”… Ihmiset puhuvat, itkevät ja nauravat. Kaikessa kuitenkin on läsnä näkymättömänä vihollisena ydinhiukkaset, niin maassa, ilmassa, vedessä, puissa, kuin marjoissa ja sienissäkin.  Laskeuma-alueella  ei saanut edes kerätä luonnonkukkia antaakseen ne rakastetulleen! Tämän ”näkymättömän vihollisen” lisäksi kirjassa on pelottavaa neuvostokulttuuriin liittynyt välinpitämättömyys ja salailu. Ihmiset altistuivat säteilylle, koska ihmishenki oli niin halpa ja oli sankarillista mennä kuumentuneen reaktorin katolle siivoustöihin puutteellisissa suojavarusteissa. Kun säteilymittarit antoivat maksimiarvoja, ne joko pantiin pois päältä tai kerättiin pois. Maata viljeltiin ja satoa korjattiin, vaikka tiedettiin maan saastuneen. Tiedettiin, mutta ei ymmärretty. Vasikat vietiin teuraaksi ja maahan haudattavaksi. Teurastus kyllä tapahtui, mutta lihat myytiin pimeästi.

Kirja alkaa synkällä tietoiskulla. Muutama ote kirjan alkusivuilta: ”Tsernobylin onnettomuudessa maa (Valko-Venäjä) menetti 485 kylää tai taajamaa, joista 70 on haudattu maahan ikuisiksi ajoiksi. … ”joka viides valkovenäläinen asuu saastuneella alueella. … Yleisin kuolinsyy on säteilysairaudet. … Noin 264 000 hehtaaria ei enää sovellu viljelemiseen. Valko-Venäjä on metsien maa, mutta 26 prosenttia metsistä sekä yli puolet Pripjatin, Dneprin ja Sozin jokivarsiniityistä kuuluu saastuneeseen, radioaktiiviseen vyöhykkeeseen… Pienten säteilyannosten jatkuva vaikutus saa aikaan, että syöpäsairaiden, henkisesti jälkeenjääneiden, hermostollisesti ja psyykkisesti sairaiden sekä perinnöllisten poikkeamien määrä Valko-Venäjällä kasvaa vuosi vuodelta…”

Vuonna 2005 otetussa kuvassa näkyy voimalan suojakuori.
Voimalan suojakuori vuonna 2005 (Wikipedia)

Venäjänkielinen sana Чернобыль (Tšernobyl) on yhdyssana, joka muodostuu sanoista "musta" ja "tarina". Sana ei tarkoita ”koinruohoa” (artemisia absinthium), niin kuin jotkut Ilmestyskirjan 8.lukuun viitaten ovat luulleet, vaan nimi tarkoittaa yksinkertaisesti pujoa (artemisia vulgaris). Olipa asia niin tai näin,  koko ydinvoimalaonnettomuus Ukrainan Tsernobylissa vuonna 1986 oli ja on todella ”musta tarina”, josta tulisi ottaa opiksi. Mutta miten?

tiistai 28. helmikuuta 2017

Laskiaisen riemua!

Perinteinen laskiaistapahtuma 26.2. sunnuntaina veti väkeä Kemien srk-talon mäkeen, hevosajelulle, makkaranpaistoon, vohvelikahvioon ja hernekeitolle. Ilma oli kirkas ja pakkasta sopivasti. Päivän tuotto Yhteisvastuukeräykselle hipoi myös ennätystään. Tänä vuonna kohteina ovat ihmiskaupan uhrit ja nuoret ja lapset Lähi-Idässä. Lämmin kiitos kaikille ahkerille vapaaehtoisille heidän työpanoksestaan ja tohmajärveläisille yrittäjille tapahtuman tukemisesta!
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!
 
Mäessä ja nuotiolla (kuva Pentti Pöyhönen)

torstai 23. helmikuuta 2017

Tuntematon pakolainen

Juha Forsblom
Olin kuuntelemassa Kiteen vastaanottokeskuksen vastaavaa ohjaajaa Juha Forsblomia kunnantalon valtuustosalissa. Meitä kuulijoita oli paikalla jopa kuusi henkeä. Tämän yleisötungoksen huomioon ottaen "pakolainen" taitaa jäädä Tohmajärvellä sittenkin tuntemattomaksi. Osasyynä lienee Salpauselän kisat ja tuisku, joka riepotti lunta ulkonaliikkujan silmille. 
Hyvin asiallisen ja mielenkiintoisen esitelmän Juha kuitenkin piti. Kävimme läpi Suomen pakolaispolitiikan perustermejä ja oikeuskäytäntöjä. Tiedätkö sinä, mikä on Migri ja keitä ovat kiintiöpakolaiset ja kuka on "Dublinin tapaus"?

Suomeen saapui vuonna 2015 yllätysmäärä turvapaikanhakijoita, noin 32 000, joista suurin osa tuli Irakista. Näitä kaikkia tulijoita varten ovat vastaanottokeskukset, joiden perustaminen ja ylläpito on Suomen valtion vastuulla. Näin tehdessään Suomen valtio noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja samalla humaanin, inhimillisen yhteiskunnan pelisääntöjä. Valtion käsikassarana toimii taasen Migri eli maahanmuuttovirasto, joka muunmuassa Kiteellä ostaa palveluja Suomen Punaiselta Ristiltä. 

Mitä turvapaikanhakijalla on takanaan? Uuvuttava pakomatka läpi Euroopan, piikkilankaa, aseidenpiippuja, salakuljettajien ahnaita käsiä, ynseitä katseita niiltä, joilla on koti ja työpaikka, poltettu tai ryöstetty koti, tapettuja sukulaisia, sotaa, pelkoa, ahdistusta, toivottomuutta...

Millaista on vastaanottokeskuksen(Vok) arki? Siihen kuuluu monia elementtejä: suomenkielen opiskelua, työvelvoitteita, papereiden täyttöä, lasten varustamista kouluun, ruoanlaittoa ja sen odottamista, mitä Maahanmuuttovirasto (Migri) päättää kunkin osalta. Arki Vokissa on kuitenkin monin verroin parempaa kuin se, mistä he ovat paenneet. Käytäviltä kuuluu lasten juoksuaskelia ja iloista naurua...




Jotta voisi ymmärtää, täytyy tuntea käsitteet