mökkikuva

mökkikuva

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kun hautaan kaatuu

Hautajaisia valmistellessa syntyi seuraava, hivenen leikkimielinen runo, jossa on kuitenkin häivähdys pääsiäisen ilosta:

 "Kun hautaan kaatuu,
sinne maatuu.
Mato syö,
kuolema leikkiä lyö.
Silti nousemme kerran,
kun kuuluu ääni Herran:
Hiphei, kaik syntiset!
Nouskaa ylös!"

Vanhalta hautausmaalta

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen iloa Värtsilän kirkossa

Kristus nousi kuolleista! Pääsiäispäivän messu kuulutti tänään tätä iloista sanomaa Värtsilän kirkossa. Tuo valokuvassa oleva iso kynttilä (ns Kristus-kynttilä) on ollut käytössä kiirastorstaista pääsiäisaamuun saakka. Kiirastorstaina vietimme ehtoollista Tohmajärven kirkossa ja messun jälkeen tuo kynttilä jäi yksinään palamaan mustalla silkillä verhotun alttariosan eteen.  Pitkäperjantaina Kemien kirkossa (srk-talolla) se sammutettiin, kunnes se syttyi jälleen pääsiäisaamuna  --- kertomaan enkelin viestistä: "Hän ei ole täällä. Hän on noussut ylös!"
Pääsiäisaamun messu oli poikkeuksellisesti Värtsilässä, jotta värtsiläläisilläkin olisi mahdollisuus osallistua tähän jumalanpalvelukseen lähietäisyydellä. Valitettavan harva Värtsilän "pitäjän" asukas oli paikalla....

Värtsilän kirkon alttari

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Risti -- voiton merkki

Kristinuskon ytimessä on merkillinen tapahtuma. Pyhän kirjan päähenkilö tuomitaan kuolemaan ja hänet ristiinaulitaan. Aika outo kohtalo miehelle, joka saarnasi uskosta ja rakkaudesta. Silti tästä totaalisesta epäonnistumisesta kehkeytyi se kristallinkirkkain dogma (oppi): Hän on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan. Rististä häpeän ja kidutuksen merkkinä tuli voiton ja sovituksen vertauskuva. Sen merkin miljoonat kristityt piirtävät oikealla kädellään otsaan, rintaansa ja hartioihinsa. Sitä merkkiä kunnioitetaan, sitä suudellaan ja palvotaan. Kirkoissa ja kellotapuleissa se on ylimpänä, kuuluttamassa Kristuksen voittoa. ”Ave crux! Spes unica."(terve risti! Ainoa toivoni)

Tohmajärven kirkon alttaritaulu: Mikael Toppelius: Ristiinnaulittu ja Pyhä Kolminaisuus v 1783
Lähikuva alttaritaulusta


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Marianpäivänä 18.3.2018


Maria, nuori neito

”Nuori neito
--- melkein kuin lapsi
juoksee alas rinnettä,
askeleet kuin linnunsiivet,
kädessään kimppu keväänkukkia.
Poskipäissä,
huulilla,
silmissä,
pohkeissa ja varpaissa ruskeissa
Luojansa ilo.

Hän on Maria, Joosefille kihlattu.

Älä juokse enää,
sanovat kylän naiset.
Salome, Rebekka ja ne kaikki
Nasaretin muut Mariat.
Et ole lapsi enää,
miehelle menet,
kohta lasta liekutat…

Nuori neito
juoksee alas rinnettä,
askeleet kuin linnunsiivet.

Mies pyyhkii hikeä,
höylää lastun, ja toisenkin.
Käden liike pysähtyy,
sillä
alas rinnettä
juoksee hän,
joka on hänelle luvattu.

Katseet kohtaavat.
Mies hymyilee,
mutta tyttö painaa päänsä.
Juoksee, juoksee pois.
Mutta höyläpenkillä
kimppu keväänkukkia…

Isän ja äidin koti
on tyhjä.
Hämärissä huoneissa
on hiljaista.
Ulkona, kedoilla ja laaksoissa väreilee kevät.
Sisällä, huoneessa
odottaa hän,
jonka siivissä on kaikki taivaan värit.”

(tämä runo on omistettu piispatar Maria Häkkiselle)

tiistai 23. tammikuuta 2018

Sisällissodan muistovuosi 2018

 Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlittiin viime vuonna iloisesti ja voimallisesti. Kun vuosi vaihtui, tämä juhlinta jatkuu, ei kuitenkaan enää riehakkaissa merkeissä, vaan surullisena ja varovaisin askelin. Olemme tänä vuonna muistelemassa Suomen sisällissotaa, jonka kipeät haavat ovat juuri ja juuri sulkeutuneet. Veljessodan lopputuloksena oli vapaa, itsenäinen Suomi, mutta millä hinnalla? Siksi liitän tähän seuraavan tekstin kirkon omalta Sakasti.fi -sivustolta:

"Kohti yhteistä muistamista

Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodasta. Vuoden aikana järjestetään eri tahoilla monia tilaisuuksia asian tiimoilta. Kirkko on osaltaan mukana muistamisessa.
Muistovuoden vietossa on hyvä etsiä sellaisia näkökulmia, joiden kautta voidaan paitsi ymmärtää menneisyyttä myös rakentaa tulevaisuutta. Vakiintuneitten merkkipäivien ja -tapahtumien ohella voidaan kokoontua muistamaan menneisyyden vaiheita myös uusin muodoin.
Näillä sivuilla vuoden 1918 sodasta käytetään nimitystä sisällissota. Sana kuvaa sodan monimutkaisuutta ja on poliittisesti sitoutumaton. Sanavalinnalla korostetaan tietä vastakkainasetteluista kohti yhteistä muistamista."
Itsekukin voi myös lukea arkkipiispa Mäkisen puheen Kallion kirkossa hänen avatessaan tämän muistovuoden:
Arkkipiispa Kari Mäkinen
http://www.arkkipiispa.fi/sadan-vuoden-muisti/

torstai 18. tammikuuta 2018

Nyt liikkumaan!

Ulkona tuiskuttaa lunta ja tuulee. Kukapa ei haluaisi kääriytyä vilttiin ja asettautua sohvan nurkkaan katsomaan televisiota kaakaomuki kädessä. Tai lukemaan hyvää kirjaa. Ja viereen kulho kivaa pikkunaposteltavaa. Miksi lähteä ulos koiranilmaan?!
Tosiasioiden ja elämän tottumusten välillä on selkeä ristiriita. Lähestulkoon kaikki tietävät liikunnan hyödyt, mutta harva laittaa itsensä likoon. 
Seuraavat väittämät lienevät kuitenkin totta:
- kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä
- istuminen tappaa
- kuvaruudun (television, tabletin, kännykän, lukulaitteen ja  
  tietokoneen) tuijottaminen kipeyttää silmät, niskan ja hartiat
- liikkumattomuus luo liikkumattomuutta
- läski on ikuista, vai onko?
- liikkumattoman ihmisen kintereille pyrkivät perinteiset 
  kansantaudit: diabetes, sydän- ja verisuonitaudit
- kun ei jaksa nuorena, niin ei jaksa vanhanakaan
- syömme yli tarpeen ja kannamme kaiken mukanamme
- kun ei liiku, ei nukukaan

Osa väittämistä on tuttuja, osan olen keksinyt omasta päästäni. Yhtä kaikki kehoitan kaikkia liikkumaan -- omaksi ja muitten iloksi. 
Vanhaa vitsiä mukaillen:
olis se hyvä päästä omin jaloin hautaan! Tosiasia on kuitenkin se, että viimeiset metrit mennään muitten kantamana. Mutta entä ne metrit sitä ennen?

rohkea "talviurheilija" kokeilemassa lainalumikenkiä

 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Miksi Jumala syntyi ihmiseksi?



"Sinun tähtesi, ihminen -- joka olet vain tomua ja likaa... sinun tähtesi maaailmankaikkeuden Herra astui alas maahan ja syntyi samoin kuin sinä lihasta ja lihaan. Hän alensi itsensä alas hävettävään ihmiseksituloon asti, kapaloriepujen likaan, kehdon köyhyyteen." (Salvianus Marseillelainen n 400-475 jKr)
 
 Jouluiloa kaikille blogin lukijoille!

 Rembrandt van Rijn: Tietäjien kumarrus (v 1634 Eremitaasin museo)